Raisa Foster Tärkeintä on tunnustus.

Tärkeintä on tunnustus - myös pojille

  • Tärkeintä on tunnustus - myös pojille

 

“Pojat alisuoriutuvat koulussa”. “Nuoret miehet ovat työelämässä heikoilla”. “Syrjäytyneet nuoret miehet ovat yhteiskunnalle uhka”. Huoli poikien ja nuorten miesten pärjäämisestä on noussut merkittäväksi puheenaiheeksi jälleen viimepäivinä. Syitä syrjäytymiseen etsitään niin yksilöistä itsestään kuin feministisestä kansanliikkeestäkin.  

Valtioneuvoston tiistaina 17.4.2018  julkaiseman raportin mukaan tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot ovat todellisuutta. Myös opiskeluasenteissa on selvä ero sukupuolten välillä: perinteisen mallin mukaan äidinkieli kiinnostaa tyttöjä ja matematiikka taas poikia. Oppiaineiden väliset erot näkyvätkin päättötodistuksissa. Todistusarvosanat määrittävät nuoren mahdollisuuksia jatko-opintoihin, ja siten menestyvillä tytöillä onkin “huomattavasti poikia laajemmat mahdollisuudet toisen asteen yhteisvalinnassa”. Siksi onkin huolestuttavaa, että tutkijat havaitsivat koulujen arviointikäytänteissä suurta vaihtelua.

Ratkaisuksi poikien syrjäytymisongelmaan on esitetty “miehen mallien” lisäämistä naisvaltaisiin kasvatusinstituutioihin. Myös “poikia kiinnostavien” sisältöjen, kuten liikunnan ja teknologian, lisäämisestä uskotaan löytyvän ratkaisu poikien motivaatiopulaan. Tiukempaa kasvatusmallia pojille haetaan urheiluvalmennuksen ihanteista: kurista ja kilpailusta.

Ongelmaan voi kuitenkin tarttua myös toisenlaisesta näkökulmasta: osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Jokainen tietää, kuinka hyvältä tuntuu saada tunnustusta juuri sellaisena kuin on. Sen sijaan, omien kykyjen jatkuva kyseenalaistaminen ja pahimmillaan koko identiteetin mitätöiminen ajaa yksilön vääjäämättä ulos yhteisöstä. Näin on käymässä yhä useammalle pojalle ja nuorelle miehelle.

Erilaisten kykyjen ja osaamisen tunnistaminen voi auttaa oppilasta — sukupuolesta riippumatta — löytämään motivaation oppimiselle. Stereotyyppiset sukupuoleen kohdistuvat odotukset aiheuttavat turhaa painetta niin tytöille kuin pojillekin ja estävät pahimmillaan oppilaita löytämästä omat kykynsä ja kiinnostuksen kohteensa. Musikaaliprojektista innostuvan pojan ei pitäisi enää nykypäivänä joutua häpeämään itseään. Suurin este nuorten osaamisen tunnistamisessa ovatkin jähmeästi ajattelevat aikuiset. 

Ihmisen identiteetti rakentuu paitsi omista kokemuksista myös muiden kertomuksista. Opettajainhuoneen puheet toivottomista tapauksista luovat pojille kollektiivisen identiteetin. Identiteetti on myös esitys: pojat opetetaan näyttämään pojilta ja tytöt tytöiltä. Pojan tulee olla rohkea, liikunnallinen ja kiinnostunut tekniikasta — jo taaperona. Viimeistään yläasteella pitäisi pärjätä omillaan ja esittää oman elämänsä johtajaa. Kasvattajan tehtävänä on kuitenkin tukea nuoren kehitystä siten, että tämän identiteetti voi rakentua oman persoonan varaan — eikä suinkaan ulkopuolelta tulevien ja monille liian kapeiden sukupuoliodotusten mukaan.

Osa yksilöistä solahtaa valmiiseen muottiin, osa sopeutuu eikä koe tarvetta muutokseen. Tilastot poikien ja nuorten miesten ongelmista kuitenkin kertovat, että monien kohdalla jokin on pielessä. Toisaalta ongelmien ja esteiden sijaan voisimme myös nähdä sen, mikä on hyvää ja mahdollista. Yli uskontorajojen esiintyvä kultainen sääntö “Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän” tuntuu olevan unohduksissa niin kasvattajilta kuin poliittisilta päättäjiltäkin. Poikien saaminen osaksi yhteisöä edellyttää vastavuoroista tunnustusta: emme voi olettaa poikien arvostavan koulua, jos emme puolestamme osoita pitävämme heitä arvokkaina. 

Tasa-arvoinen koulu rakentuu erilaisten oppijoiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Kasvattajan tulee tukea lapsen identiteetin kehittymistä siten, että tämä tunnistaa omat kykynsä ja kiinnostuksen kohteensa. Vain tätä kautta ihminen voi kasvaa passiivisesta huollettavan roolista aktiiviseksi tekijäksi yhteiskuntaan.

 

Kuva: Eeva Saha (Teoksesta Katiska, 2008.) Copyright Raisa Foster.

Kirjoittaja on väitellyt poikien pedagogisesta tunnustuksesta Tampereen yliopistossa vuonna 2012.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat